Piilokamera

Onneksi otin piilokamerani mukaan. Muuten en olisi saanut muistikuvaa tästäkään illasta.

Jälkiruoka-asetelma

Neljäs ruokalaji kruunasi menyyn. Makeannälkään Domppa tarjosi plastisesti sommiteltua suklaata ja lakritsia tuoreilla vadelmilla. Huomaa myös vaikutelman kannalta erittäin tärkeät makutipat joiden päällä pienet kukkadetaljit, sekä ohuenohuet suklaalastut. Namskista röyh!

Pulleat peurapallerot Chez D:n tapaan

Chez Domppa tarjoili neljän kattauksen laatumenun huokeaan ja kustannustehokkaaseen hintaan. Noin kaksituntinen illallinen sisälsi lähinnä Suomen metsistä kaadettuja aineksia ja muutamia eksoottisia lisämausteita. Omituinen viehtymys jäätelöihin ja makuvaahtoihin leimasi melkein kaikkia annoksia. Menu sisälsi mm. ankannahkaa, sienisipsin, ruijanpallasta, mustaamakkaraa, hanhenmaksapateeta, peuraa ja lakritsikastiketta. Herttoniemen eliitti sai kerrankin tasoistaan palvelua.

pikkujoulun meikkituulet

Puuh!
Meikkituulet puhaltavat tiuhaan vasten punaista silmämunaa.
11.12. tai 18.12. kenties?
Kysyn minä ja moni kaltaiseni.

Synttäripannari Herttoniemessä

"ja kaikilla oli niin mukavaa!"

Tarde oli taas nk. "napo napo naa" -kunnossa mutta leipomukset onnistuivat kuitenkin erinomaisesti. Ja molempien Pasasten äitien hillot olivat tosi hyviä. Vaikka vähän hämäräksi jäi miten se banaani oli joutunut sinne karviaisten sekaan...

Kova nälkä.

Vastaisku paprikanpurijoille!

"Aina kun kuulen sanan kasvissyöjä, poistan varmistimen pekonista valmistetusta rynnäkkökivääristäni!" sanoi amerikanserkku kun tämän pyssykuvan lähetti. Jäin vaan miettimään että poistetaanko varmistin kenties haukkaamalla.

Myös tunteet kuumenivat Tallinnassa!

Kaksipäiväinen lihan kypsyttely nosti mielipiteet seinälle, liekö vain katolta laskeutuneet tuoksut olleet vastustamattomia...

Suojakerroin nolla

Tallinnan aurinko hyväili katseellaan myös kuulakkaan suomalaisen kuulapäätä.

Pihvikerhon grillikausi käynnistynyt!

Upeat avajaiset pidettiin vappuna pilvettömän taivaan alla ja liha kärisi sekä uhrilla että saalistajalla. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa ja katon allakin muhisi sellainen aromipesä, jossa olisi rosvopaisti jos toinenkin kypsynyt. Alkaneen grillauskesän kunniaksi heitämme pöytään pitkästä aikaa taas kerhokyssärin. Se kuuluu seuraavasti: Mikä kuvasta puuttuu, mutta mihin ollaan jo varauduttu?

Kevennysvinkki

Tuore kala on hyvä kokolihan korvike, ja matokuuri pitää kilot kurissa.

Muuttolinnut ovat palanneet

Harvinainen joutsenlaji (cygnus tussumus) bongattu huhtikuussa etsimässä pääsiäismunaa Keski-Suomessa.

Lihavälipala

Terveisiä amerikkalaisesta napopöydästä!

350 prosenttista kuivattua lihaa, palanpainikkeeksi suosittelemme aromaattista 10 vuotiasta portviiniä.

Hedelmälihaa

Pienen karvaisen hedelmän ensimmäiset viikot kohti lihallista olomuotoa.

Ruokavinkki

Yhteishyvän ruokamaailma viime vuoden heinäkuulta tarjoaa makunautintoja myös ruokavaliotaan keventävälle lukijalle.

Nänniheijastin tuo valoa pimeyteen.

Anonyymit Valaansyöjät ry.

Mädän kalan hajuisen hämärän kujan takapihalla suomalainen turisti lähestyi tupakkaa polttavaa vanhaa naista. Turisti pälyili ympärilleen. Ketään muita ei näkynyt. Hän otti vielä pari askelta lähemmäs naista ja sanoi hyvin hiljaa: "Whale meat?" Nainen puhalsi savupilven suustaan ja katsoi turistia päästä varpaisiin. Hän nyökkäsi takanaan olevan sotkuisen rakennuksen suuntaan. "Yes. That's us. But you have to use the front door." Nainen tumppasi tupakan ja kääntyi verinen esiliina yllään kohti jäteastioiden peittämää takaovea.

Pieni kioskin kokoinen Sea Baron -ravintola Reykjavikin satamassa tarjoili maailman parasta hummerisoppaa ja valasta vartaassa. Sisustus oli viehättävä kuin muovihaarukka ja henkilökunta koostui muutamasta menninkäisestä. Annos näyttää pieneltä, mutta se oli täyttä lihaa! Kyllä siinä napa natisi liitoksissaan. Suositellaan Islannissa kävijöille.

Avoimet ovet

Vietämme jälleen suuren suosion saavuttanutta Avoimien ovien päivää.
Noutopöytä. Tervetuloa!

Muistattekos kun oli tunnelmaa?

Materiaalitunnustelua jälleen

Eli kryptinen kysymys kuuluu: mitä herkkuva kuvassa on pilkottuna?

Tässä pihvi purtavaksi!

Mitä harvinaista nisäkästä on seivästetty tähän tikkuun? Arvauskupongit postitettava ennen tammikuun loppua, jotta Herttoniemen virallinen postilaitos ehtii käsittelemään vastauksenne ennen pääsiäistä. Huomaa asiaankuuluvat muoviaterimet.

Mainos

Urheilija ei tervettä päivää näe.

Alppilan lammasta

Pieneksi on käynyt pihvin koko näin matalapaineisen vuoden alkumetreillä. Mutta eipä hätää, maku on sitäkin etevämpi! Paistotuloksesta tuli himpunverran liian kypsä mutta enskerralla pyritään siihen että veri loiskuu vielä lautasellakin.

Sitten tuoreemmat Hong Kongista!

Tallinnan jaosto vietti vuoden vaihteen kulinaristien keisarikunnassa, jos nyt Hong Kongia Kiinana voidaan pitää...ei varmastikaan. Ei. Mutta voi mureuden mureutta, miten maistuvaa ruokaa ja erityisesti tuoreita mereneläviä (kyllä, joudumme käsi mummon keittokirjalla todistamaan, että meren pikku mönkijät peittosivat nisäkkäiden kamarat tuolla vilkkaalla pikku niemen kärjellä ja saarella) siellä saimme rouskutella. Mutta ei siellä punaisen proteenin huutoon jätetty silti vastaamatta, katsokaan nyt näitäkin herkkuja tuossa yllä (kuva on kylläkin harhaanjohtavasti Macaulta, mutta Kiinaahan sekin nykyään)...ja niitä pekingin ankkoja tihkumassa rasvaa näyteikkunoissa ja vain odottamassa seuraavaa herkkusuuta...
Muuten, Lahden lihamukille löytyi (sanotaan vaikka kaukainen) serkku Macaun kaduilta, joilla rouvat tarjoituivat leikkaamaan fiskarsseilla maistiaisia lihalevyistä. Sellaisista kakskyt senttii kertaa kakskyt senttii ja sentin paksuisista punaisista laatoista. Muikealta tuoksuivat.

Sivunkadun herkkupuoti Puolan Lodzissa

Ensin vanhentuneelta haiskahtavat terveiset Puolasta...

...mutta vain siksi että Tallinnan jaosto vietti viikon siellä jo viime vuoden marras-joulukuun vaihteessa. Tarjottava toki oli tuoretta, näin ainakin maistelimme, ja vain yksi karvas pettymys jäyti mieltämme: Kuuluisan ja perinteikkään vierailupaikkamme "Hohotskan" villisika oli loppunut! Viimeinen mehevä metsien pikku töpselinokka myytiin nenämme alta juuri kun olimme vetämässä ilmaa keuhkoihimme lausuaksemme tarjoilijalle tuon metsien pikku röhkijän nimen. Simo kysyi "kelle myit?" ja juuri kun tarjoilija oli lipsauttamassa tuiki tärkeää infoa, hän tajusi noudattaa ammattimaisuuttaan ja sanoi ettei muista. Eikä silti, en minä viitsi tuumailla, mitä Simo siinä olisi sitten tehnyt vaikka olisi saanut tiedon viimeisein karvatöpselin tilaajasta. Varastanut lautasen nenän alta vai alkanut hieromaan kauppoja. Mysteeriksi jäi.

Arvoisat Pihvikerholaiset,

Kertokaatte mikä ajankohta näyttäisi kalentereissanne pihvinmentävää vihreää valoaukkoa.

Olisiko tammipihvi vai kenties helmipihvi mahdollinen?

Parhain terveisin,

hallituksen Suomen inspehtoori

Uusi Pihvivuosi!

Onnellista, mukavaa ja puolikypsää vuotta kaikille kerholaisille!

Terveisiä Kalannin jouluisista metsistä. (Ei mitään jättömaata vaan ehtaa puuston ja kallioin jyljää taistoa.) Etsiskelimme pientä huikopalaa korventavaan pihvinälkäämme. Kotvan vaelluksen päätteeksi havaitsimme syvässä umpihangessa riistan jäljet. Paisti oli kyllä ehtinyt poistua perävalot mahdollisesti jopa vilkkuen kohti taajamaa, joten jäimme keskenämme sutimaan tyhjiä partojamme.

Loppiaisena olimmekin sitten Shaali selällä.